Mies vei eilen loputkin hevoset Verdeniin, tosin siltä keikalta tuli takaisinpäin kaksi uutta, eli lopputulema oli vain niukasti positiivinen noin työmäärän vähenemisen kannalta. Hevoset olivat kuitenkin kotiutuneet jo ihan hyvin ja tänään oli ensimmäinen treenipäivä. Olen jopa ihan vakavissani suunnitellut että menisin katsomaan huutokauppaa, normaalisti en ikinä jaksa niissä käydä mutta nyt on niin monta tuttua kivaa hevosta että melkein olisi kai pakko.
Olimme sunnuntaina koko perheen voimin "juoksukilpailussa", Cellen vuotuisessa Wasa-Lauf-tapahtumassa. Lapset sinne siis halusivat kun luokkakavereita oli menossa ja minä hölkkäsin kannatuksen vuoksi koulun puolesta mukana. Oli ihan mukavaa mutta jälleen kerran, ihan liian kylmä... Päästiin kuitenkin jäätymättä maaliin.
Kesää kohti mennessä alkaa viikonlopuille tulla vähän koiramaista ohjelmaakin, saa nähdä kuinka kaikkien aikataulut saadaan sopimaan yhteen. Olemme alkaneet taas käydä lasten kanssa suomi-koulussa joka on joka toinen lauantai. Ihan jopa yllättävän mukavaa poiketa "Suomi-kuplassa". Suomikoulu on siis suomalaisille lapsille tarkoitettu jossa ylläpidetään suomen kieltä erilaisilla ikätasoon ja kielitaitoon liittyvillä tehtävillä. Meidän lapset ei tietenkään puhu suomea läheskään niin kuin Suomesta muuttaneiden perheiden lapset mutta ymmärtävät suht hyvin kuitenkin ja tykkäävät tuolla käydä. Ja tekee varmaan kaikille ihan hyvää joskus hyvällä syyllä poistua kotoakin. Itse käyn toki joka viikko myös koirien kanssa treeneissä ja vielä ratsastajajumpassakin, eli harrastuskalenteri alkaa olla melko täynnä.
Noiden "omien" (Consens ei toki ole minun oma) hevosten kanssa puuhaileminen on myös harrastus ja siihen on sitten sen mukaisesti aikaa. Nyt kun päivät alkavat pidentyä niin että illallakin jaksaa vähän jotain touhuta on tekeminen mielekkäämpää. Anteron kanssa ollaan edetty hyvin hitaasti, ja kyllähän sitä osa täällä ainakin selän takana ihmettelee, eikö se sen hevonen vieläkään osaa mitään, eikö ne sellaiset hevoset opikaan tuon kummemmin vai miksi se ei tee mitään. :P No kuten olen täällä (ja livenäkin, tosin silloin kohtaa vähänlaisesti ymmärrystä) jo selittänytkin, meillä ei ole mihinkään kiire ja se on ihan eri asia, koulutanko hevosesta itselleni pitkäikäistä ja tervettä harrasteratsua vai jonkun toisen piikkiin näyttävää hevosta joka pitää saada äkkiä myytyä. Kyllä, Antero voisi ihan varmasti olla jo paljon pidemmälläkin, mutta eipä me silti sen kummempaa tehtäsi kuin kierrettäisiin kenttää tai maneesia ympäri, jos se nyt sitten näyttäisikin vähän paremmalta.
Olen ratsastanut nyt noin kerran viikossa, enemmän pitäisi kyllä ehtiä että tapahtuisi edes pikkuhiljaa kehitystä sillä saralla, mutta en viitsi sitten ratsastaa ollenkaan jos on kiire tai huono päivä. Ei se kuitenkaan ainakaan huonompaan suuntaan ole mennyt. Laukka on vielä ihan lapsenkengissä, eli siinä ei ole vielä mitään muuta vaihdetta kuin täysillä. Siksi koitetaan nyt pikkuhiljaa vähän kehittää tasapainoa, lihaksia ja kehinhallintaa niin pääsisi sitä sitten mielekkäästi työstämään.
Olen tehnyt nyt Anteron kanssa enemmän erilaisia maastakäsin juttuja, se on kyllä äärettömän nopea oppimaan, sen kanssa on hauska tehdä kaikenlaista. Juoksuttamisessa olen nyt pikkuhiljaa siirtynyt kokonaan pois apuohjista, kun olen viime vuosina aika paljon erinäistä kirjallisuutta lukenut ja melko vakuuttunut siitä, ettei se "perinteinen" juoksutustapa välttämättä ole pitkällä tähtäimellä hevosen kehityksen kannalta optimaalisin. Yhä olen sitä mieltä, että nuoren, ratsastamattoman hevosen kanssa on helppo opetella kuolaintuntumaa sivuohjien avulla juoksuttaessa. Mutta aikuinen hevonen ei ehkä apuohjien kanssa juokse parhaalla mahdollisella tavalla.
Anteron kanssa juoksuttaminen on vielä varsin alkutekijöissä ja suurimman osan aikaa se hakee tasapainoa kaulalla. Ero apuohjiin on kuitenkin siinä, että niiden kanssa se toki laittaa pään alas, kun ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa, mutta juoksee koko ajan yhtä kovaa ja vauhti lähinnä lisääntyy kun homma etenee. Ideana olisi kuitenkin etsiä tahtia ja rentoutta, eikä kovassa vauhdissa voi olla kovin rento koska se eteneminenkin vaatii silloin paljon lihasjännitettä. Kapsonin kanssa vauhti hidastuu ja tahti pysyy tasaisena varsin pian, ja tässä on tapahtunut niin runsaasti edistymistä muutaman juoksutuskerran aikana, että uskoisin Anteron pystyvän pienen lisäharjoittelun jälkeen kulkemaan ainakin ravissa pidemmänkin aikaa tasapainossa ja selkää käyttäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti