Joulukuu

Sellainen näköjään taas menossa. Kohta onkin taas yksi vuosi paketissa.

En ole mikään joulunlaittaja. Tykkään kyllä joulusta ja etenkin siitä että on pari päivää rauhaa (hevosten kanssa toki normaalit hommat, mutta ei koulua, päiväkotia, harrastuksia, kaverisynttäreitä, treenejä, asiakkaita) mutta en harrasta mitään jouluvalmisteluja. Jonain vuosina repäisen ja ripustan pari joulukoristetta asuntoon. Lahjojen suunnittelu ja antaminen on ihan mukavaa, mutta niiden käytännössä metsästäminen ei niinkään... Yleensä olen ostanut lapsille jotkut krääsäkalenterit mutta nyt olen kai jotenkin keski-ikäistynyt kun näpertelin ihan itse.

 

 

Tosin tässähän on vasta ensimmäinen viikko, koko satsi ei olisi mahtunut mihinkään...Joka muksulle on siis oma pussukkansa.

 

 

Sunnuntaina vietetään nikolausta ja havahduin jälleen hiukan liian myöhään siihen, että silloinkin pitää olla lahjoja. Toivotaan että ehtivät ajoissa paikalle, nimim. nettishoppailuaddikti. Itsehän tosin en ole sunnuntaina kotona vaan koko päivän koiranäyttelyssä.

 

 

Muuten täällä ei joulunvietto kai kauheasti eroa suomalaisesta. En oikein tiedä, koska Suomessa olen viettänyt joulua vain kahdestaan äitini kanssa eikä siinä nyt kovin ihmeellisiä riittejä ollut. Itselleni tervetullut ero on se, ettei täällä ole mitään erityisiä jouluruokia eikä syöminen ylipäätään ole se ykkösteema, itse kun olen vähän rajoittunut kaikkien erikoisempien ruokien suhteen ja lihaa en syö ollenkaan. Itselleni mieluisin joulunajan nautintoaine on ehdottomasti Glühwein... Mutta sekin mieluusti joulumarkkinoilla, ei se kotona maistu samalta. Markkinoilla en nykyään enää niin käy, nuorempana niille oli pakko päästä joka viikonloppu ja mahdollisimman isoille. Viime vuosina olen käynyt yleensä vain oman kylän joulumarkkinoilla, ne ovat vain yhtenä päivänä ja siellä tapaa kaikki tutut ja noh, se Glühwein... Tänä vuonna jäi väliin, olivat viime sunnuntaina mutta silloin oli niin ikävä vesisade ja jäätävän kylmä tuuli että eipä innostanut. Tarkoituksena olisi poiketa lauantaina Cellen valtionsiittolan joulumarkkinoilla.

 

Huominen ja perjantai menevätkin sitten Pferd&Jagd-messuilla, jossa tarkoitus tosin on vain tienata rahaa, ei käyttää sitä... En nimittäin tarvitse oikeastaan mitään ja kaikenlaista tarpeetonta on tullut jo osteltua erilaisista tarjouksista. Messushoppailu ei muutenkaan ole varsinaisesti suosikkihommaani. Sunnuntai menee siellä koiranäyttelyssä ja keskiviikolle on vielä suunnitelmissa Cesar Millan-show. Se ei varsinaisesti ole alun perin ollut suunnitelmissa ja paikatkin on jo loppuunmyyty, mutta joku miehen tuttu oli hankkinut liput eikä pääsekään menemään, joten ei tätä tilaisuutta oikein viitsi jättää käyttämättä. Ja tiedän toki, että Millanin vastustaminen on nyt muotia mutta en ole menossa sinne koirankoulutusvinkkejä hakemaan vaan ihan vain mielenkiinnosta.

 

Anterolle kuuluu hyvää, luulisin. Ainakin se vaikuttaa aina olevan ihan tyytyväinen elämäänsä. Olen nyt itse siirtynyt selkään ja ihan hyvin on sujunut.

 

 

 

Kunto sillä on toki vielä varsin olematon joten ei hölkätä kuin muutama kierros kerralla ja pitää muistaa pitää tarpeeksi taukoakin. Nyt sillä on loppuviikon ohjelmastani johtuen muutama päivä kokonaan lomaa, ja ensi viikko luultavasti pääasiassa myös, koska nyt näyttää vahvasti siltä, että useamman vuoden ajan kuumeisesti odotettu uusi maneesin pohja toteutuu. 

Talli täynnä

ja hommia riittää sen mukaisesti. Viime viikon myrskyjen takia kaikki sisälle tulevat hevoset eli siitostammat ja työstettävät nuoret tulivat talliin. Kasvavat nuoret elävät ympäri vuoden joko kokonaan ulkona tai nuoremmat talven pihatossa. Nyt on sitten joka karsina täynnä ja enemmänkin, pari joutilasta ja toipilasta piti lähettää muualle.

Onneksi porukka koostuu tällä kertaa varsin fiksuista ja mukavista nuorista, yhtään täysin tolloa ei ole nyt joukossa. Toki vähemmän käsitellyt ovat vielä vähän ujompia mutta kaikki ovat perusfiksuja. Meillä on useampikin suomalaisomistuksessa oleva hevonen ja niiden kehityksen seuraaminen on toki erityisen mielenkiintoista.

Consens tosiaan sai kevennyksen karvapeitteeseen ja takin päälle

 

 

Ja Antero on vain Antero. Sekin harjoitteli kuluneella viikolla taas ratsun uraansa varten oikein menestyksekkäästi, mutta suurin osa elosta on toki yhä tätä:

 

 

 

Itse repäisin eli kävin viihteellä parin kaverin kanssa, taisipa olla ensimmäinen kerta tänä vuonna... Mutta kannatti, oli oikein mukavaa. Voisihan tuota harkita useamminkin kuin kerran vuodessa.

 

Tänään oli irtohypytyspäivä, koko lauma näitä tämänhetkisiä nuorukaisia esiintyi varsin edukseen, kukin omalla tasollaan. Antero toki myös. Täytyy katsoa onnistuisinko lataamaan hyppypätkän youtubeen ja tänne.

No onkos tullut kesä?

Täällä on vuodenajat nyt jotenkin sekaisin. Marraskuun puoliväli ja ruoho kasvaa, linnut laulaa ja mikä parasta, kärpäset pörrää... Lämmintä on ollut 15-20 astetta ja ihan hikihän tuolla hommissa tulee ilman takkiakin, vaikka vilukissa olenkin.

Hepat ovat kuitenkin kasvattaneet talvikarvaa kalenterin mukaan ja Consens on joka ratsastuksella hionnut aivan läpimäräksi, vaikka nämä meidän treenit nyt ei niiiin rankkoja ole. Tänään oli vihdoin aikaa klipata. Se on inhokkihommaani ylipäätään mutta olen onnistunut välttelemään sitä nyt pari vuotta. Aikoinaan ollessani töissä Stall Equossa mistä kaikki oikeastaan varsinaisesti alkoi (mutta se on taas eri tarina) kehittyi rutiini siinä hommassa, kun ykköshevosia klipattiin parin viikon välein ympäri vuoden, ja ne karvat piti todellakin olla kaikki just eikä melkein samanpituisia... Sen jälkeen olen kannattanut luonnollisuutta tässä asiassa, mutta rajansa luonnollisuudessakin. Consensilla oli nyt, marraskuussa ja kesäkelissä sellainen talviturkki, että siihen puri vasta kolmannet kokeilussa olleet terät.

Antero on nyt aloittanut ratsuhevosen uransa ihan kunnolla, mies on sen kanssa viuhtonut ympäri maneesia ja oikein hienosti ja fiksusti se on mennytkin. Varmaan lähitulevaisuudessa kömmin taas itse kyytiin.

Talvitakkia en saanut hankittua kun ei näillä keleillä ole takkia tarvittu, pitää ehkä messuilla sitten katsoa. Tänään sorruin kuitenkin kun Spooksin verkkokaupassa oli eräs jo aika kauan himoitsemani college ja vielä suosikkivärisenä tarjouksessa... :P En nyt ole aivan varma onko noita vaatteita edes tarkoitettu ihan minun ikäluokalleni mutta ne on vain jotenkin niin minun näköisiä.

Kiireitä

Huh, jäi hevoset ja hevosjutut vähiin viime päivinä. Mies oli aamuvarhaisesta iltamyöhään Verdenissä ja päiväkoti oli kiinni... Lapsi oli sen verran anopin hoivissa että ehdin hoitaa kouluvalmentajan hevosen ja siihen menikin näppärästi pari tuntia päivässä. Totesin että taidan olla aika suurpiirteinen noiden omien kanssa kun ei niitä tule puunattua ja jynssättyä ollenkaan samaan malliin. :D Mutta muut hoidan toki juuri niin kuin on sovittu.

Kouluvalmentajan hevonenhan ei siis suinkaan ole mikään hieno kouluhevonen (hän ei itse ratsasta enää ollenkaan todella pahojen selkäongelmien vuoksi) vaan nuori estehevonen. Pieni ja pyöreä, ja äkillisen intiaanikesän ansiosta poniparka hikoili näiden parin päivän aikana varmaan litratolkulla paksussa turkissaan ja muutaman lisäkilonsa kanssa... Kouluvalmentajalla oli myös kouluhevonen mutta se myytiin juuri edellisessä eliittihuutokaupassa, ja tämän tarkoituksena on joko jatkaa sukua tai ryhtyä kilparatsuksi, ihan selvät sävelet ei siltä osin vielä ole.

Häntä kutsutaan tuttavallisesti vain Punkeroksi.

 

 

 

Antero ja Consens ovat siis taas kerran vain lepäilleet laitumella. Anteron osalta sillä ei ole oikeastaan väliä koska itsellä ei ole mitään kiirettä sen kanssa ja se on niin fiksu että oppii kaiken kerrasta, joten turha sen kanssa on joka päivä hinkata. Mutta Consens on kohta jo 11 ja vammahistoriansa sekä kokonsa vuoksi vähän jäykkä ja säännöllistä työtä tarvitseva. Mutta nyt tilanne toivottavasti hiukan helpottaa kun lähiaikoina ei ole Verdenin reissuja luvassa. Tosin tammikuussa lähden Suomessa käymään ja silloin tulee taas totaalistoppi. Meidän kesälomareissun aikana Consensia kävi ratsastamassa miehen kummisedän tytär, mutta en nyt päässyt aivan kärryille oliko se hänelle mieluinen homma vai ei. Eipä kai siinä mitään menetä jos kysyn haluaisiko hän talvellakin ratsastaa. Tyttö (tai nuori nainen hän jo taitaa olla) on oikein taitava ratsastaja, mutta Consens ei ehkä vieraalla ihmisellä aina esitä aivan parhaita puoliaan.

 

 

 

Eilen oli vihdoin se huutokauppa, meillä ei ollut omia hevosia siellä nyt ollenkaan joten en niin tarkkaan seurannut, mutta ihan hyvin se ymmärtääkseni sujui. Tänään olin kello kuudesta iltaseitsemään koirakisoissa (rallytoko), oma seura järjesti kilpailut joten auttelin erinäisissä asioissa. Sää onneksi suosi, aurinko paistoi ja lämmintä on nyt pari päivää ollut lähemmäs kaksikymmentä astetta joten ihan mukava ja leppoisa päivä oli. Starttasin itsekin, Quincyn kanssa ensimmäisen kerran voittajaluokassa ja sijoituimme neljänsiksi.

 

 

 

Lapinkoirani on koulutuksen osalta vielä hieman vaiheessa, senkin olin ilmoittanut mutta juoksut tulivat aika sopivasti niin että piti perua. Luulisin että suoritan debyyttiesiintymisen sen kanssa mieluummin muualla kuin kaikkien tuttujen nenän edessä... :P Saga kyllä kilpaili Suomessa kesälomalla mutta siellä radat ovat hieman helpompia (meille) eikä se kyllä aina kovin erinomaiesti sujunut. Sagan vahvuutena on kauniina oleminen joten tasapuolisuuden nimissä siitäkin kuva:

 

 

 

Huomenna onkin maanantai eli suuri sontasirkus. :D Olemme nyt putsanneet käsin tehtävät karsinat kerran viikossa, kun niihin menee käytännössä melkein sama aika niin, siihen asti siis siivosin päivittäin ja silloinkin hommaan meni melkein koko aamupäivä mutta joka päivä. Nyt tulee ehkä enemmän hiki mutta aikaa ei mene juuri enempää ja sitten loppuviikon ehtii tehdä muutakin. Meillä on siis olkikuivitus eikä karsinoita tarvitse putsata joka päivä tai edes joka viikko, noita käsin putsattavia vain ei saa enää tyhjäksi jos päästää välin liian pitkäksi.

 

Pakollinen Antero-kuva ja sitten on pakko mennä nukkumaan, olen vissiin liian vanha tällaisiin viikonloppuihin.

 





 

 

Materialismia

Minua ei parhaalla tahdollakaan voi oikein väittää varusteurheilijaksi... En ymmärrä muodista, merkeistä sun muusta vastaavasta yhtään mitään. Enkä varmasti tule esittelemään täällä ratsastusmuodin uusia tuulia. :P Nyt kuitenkin olen puolella silmällä vilkuillut erilaisia ratsastusmuotiliikkeitä, sillä tarvitsisin uuden toppatakin. Siis oikeasti tarvitsisin, minulla on "arkikäytössä" (ai mitä se on? Käytännössä kuljen aina tallivaatteissa) spooksin ihana lämmin toppatakki mutta tallikäytössä ei yhtään kunnon talvitakkia. Yleensä käytän paksua toppaliiviä ja sen päällä takkia, mikä on juuri tämänhetkisessä säässä kyllä näppärä mutta näytän raskaana olevalta muumilta. Sikäli kun täällä nyt yleensä kukaan kiinnittäisi huomiota siihen miltä joku näyttää. Mutta olisi kyllä kiva ottaa se oikeasti lämmin takki tallikäyttöön, sitten pitäisi vain hankkia uusi ei-talliin eli kerran vuodessa käytettäväksi.

Olen selannut kaikki mieleen tulleet liikkeet ja merkit mutta en vain löydä mitään muuta merkkiä jolla olisi edes yksi sellainen takki jonka haluaisin. En tykkää tunnustautua merkkiuskolliseksi mutta ikävä kyllä se Spooks on ainoa joka kolahtaa. Kai sitä on vain käytävä ostoksilla jossain vaiheessa... Itse asiassa kävin muutama viikko sitten Hund und Pferd-messuilla Dortmundissa, siellä on messujen lisäksi kaksi kansainvälistä koiranäyttelyä joihin koirani osallistui, mutta messupuolella oli niin järkyttävän paljon väkeä, ettei siellä oikeasti pystynyt mitään ostamaan. Ihan näppituntumalla ostin tarjouksessa olleet ratsastushousut jotka osoittautuivatkin yllättävän hyviksi ja vähintäänkin tarjoushintansa väärtiksi. Mitään muuta ei voinut sitten ajatellakaan. Joulukuun alussa olen mahdollisesti menossa jälleen kaverin ständille töihin Pferd und Jagd-messuille, vielä ei ollut varmaa tarvitsevatko työvoimaa. Jos ei, en varmaan jaksa siihen tungokseen lähteä koska yleensä siellä on porukkaa ollut vielä astetta enemmän... Siellä on tosin hieno iltashow jota voisin mennä katsomaan jos lapsenvahti järjestyy.

Tänään oli ihana ilma mutta aamulla toooosi kylmä. Aamu vähän venähti siinä synttärihulinoissa ja totesin, että kouluvalmentajan hevosen viimeisen päälle puunaamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään touhuun menee yllättävän paljon aikaa... Meidän omat hevoset kun tuntuvat olevan aika vaatimattomia hoitotoimenpiteiden suhteen. :D Consensilla ehdin jopa vähän ratsastamaan.

 

Nam

Jatkoa edelliseen: leivon pullaa kolme kertaa vuodessa (tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että meillä on kolme lasta), joten tässä kuulkaas nyt todistusaineistoa.

Ja tämän

jälkeen soitin em. kaverille että ilmoittaa minut seuraavalle jumppakurssille (ollaan käyty ratsastusfysioterapeutin pitämässä jumpassa mutta jossain vaiheessa motivaatio lopahti :P ) koska tulen hulluksi jos jatkossa näen täällä joka päivä ainoastaan sukulaisiani ja Jania. Ääh, alkolilla oli selvästi osuutta asiaan mutta nyt ei enää voi perääntyä vaan on pakko taas hikoilla.

Ystävyydestä

Ystävät ovat tärkeitä. Minulla niitä on vain muutama. Oikeasti, jos perheenjäseniä ei lasketa niin varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Enimmäkseen Suomessa, lapsuudenystäviä joihin olen tutustunut päiväkodissa, koulussa tai tallilla. Sitten on sellaisia "elämänvaiheystäviä" jotka ovat aikanaan olleet hyvin tärkeitä mutta se yhteys on katkennut kun säännöllinen yhdessäolo on loppunut. Näitä minulla on täällä Saksassa muutama ja se aina välillä harmittaa että yhteys on hävinnyt. Suomessa nuoruusvuosien kavereihin tulee pidettyä yhteyttä Facebookissa ja ne muutama tosiystävä ovat sellaisia, joihin ei oikeastaan tule pidettyä yhteyttä, vaan kaksi kertaa vuodessa tavattaessa juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi loppui.

Nyt ainoa täällä saamani ystävä lähtee pois ja se harmittaa juuri nyt enemmän kuin olisin uskonutkaan. Hän on siis meillä ollut asiakkaana mutta on vain sellainen hyvin harvinainen ihminen joiden kanssa kemiat ovat kohdanneet alusta asti. Olen oikeastaan varmaan vähän erakko, tutustun hyvin harvoin sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa ihan oikeasti haluan olla vapaa-ajalla. Siis pystyn kyllä rupattelemaan asiakkaiden kanssa heidän kultsipuppeleistaan ja säästä, ja se on jopa mielestäni ihan mukavaa. Mutta siitä pidemmälle on hyvin vähän ihmisiä joiden kanssa haluan viettää aikaa. Tämä kyseinen henkilö on ollut täällä oikeastaan ainoa sellainen, ja ei hän edes ole muuttamassa toiselle puolelle maata, vaan asuu yhä ihan lähellä, vain hevoset muuttavat muualle. En tiedä miksi on niin haikea olo, eihän se vaadi kuin vähän viitseliäisyyttä että tulisi jatkossakin tavattua, vaikka hän ei enää olekaan päivittäin meillä. Jotenkin vain pelottaa että vuoden päästä huomaan, ettei olla nähty kertaakaan. No itsestä se lähinnä on kiinni, täytyy vain pitää mielessä että se yhteyden säilyttäminen on tärkeää.

Muutenhan meillä kyllä asiakkaita riittää, siinä määrin että tämän ystävän lähtö on oikeastaan noin rationaalisesti ajatellen erinomainen asia, heillä kun on yhteensä kolme hevosta ja meillä on karsinapaikat enemmän kuin täynnä kun kaikki laidunhevoset tulevat sisälle. Tällä hetkellä on myös useampi suomalainen asiakas, mikä on oikein mukava juttu. Meidän toinen ratsuttaja Jan joka ennen asui tuossa tien toisella puolella joutui muuttamaan eikä heidän uudessa kodissa ole tallia, joten kaikki hänen hevosensa ovat nykyään myös meillä. Talvella joka ikinen karsinapaikka tulee olemaan täynnä ja se tietää taas melkoisesti hommaa nykytilanteeseen verrattuna.

Huomenna kuopus (joka syntyi edellisen blogin loppupuolella) täyttää jo kolme vuotta. Ei tarvitse tänä vuonna vielä kummemmin juhlia mutta ensi vuonna lienee jo pakko kutsua päiväkotikaverit ja näiden mammat. Olen oikeastaan juuri leipomassa korvapuusteja päiväkotiin ja kuuntelen samalla radio suomipopia, kyllä maailma on pienentynyt siitä kun itse lähdin ulkomaille, ei täällä silloin ollut tavallisilla ihmisillä vielä nettiä kotona, meille nettiyhteys tuli muistaakseni alkuvuodesta 2006...

Huomenna yritän myös ehtiä ratsastamaan, kuten taisin jo aiemmin sanoa ajattelin nyt taas vähän ryhdistäytyä tässä suhteessa ja myös hieman valmentautua. Consens on oikeastaan ihan hyvässä kunnossa, ei nyt varsinaisesti treenissä mutta sillä ei ole mitään kummempia vaivoja ollut, ikää vain tulee harmillisesti joka vuosi lisää. :P Eilen kun olin hakemassa niitä laitumelta oli pojilla joku pörhellyskohtaus ja molemmat rynnivät siellä menemään kuin villihevoset konsanaan. Consin kanssa selvisin ihan kunnialla karsinaan ja menin häkemaan Anteroa, kun eräs tallilainen oli siinä matkan varrella kävelyttämässä hevostaan. Hän katseli hyvin epäluuloisena Anteroa joka juoksi noin 150. kierrostaan kiitolaukkaa ympäri laidunta ja kysyi, olisiko parempi jos hän tulee hevosensa kanssa mukaan että selviämme (tai minä ja minun haflinger....) ehjinä talliin. :D Kilttiä, mutta totesin että ei tarvitse, ei Antero tee mitään, se vain näyttää villiltä. Hän ei näyttänyt oikein vakuuttuneelta mutta Antero taapersi talliin niin kuin kunnon suomenhevosen kuuluu.

Tänä aamuna oli pikkuisen sumuista.

Mutta nyt leipomispuuhiin, t. pullantuoksuinen äiti.