Talvi!

Huh, meillä on ihan kunnon talvi useamman vuoden tauon jälkeen. Itse en ole oikein kylmän kelin ystävä mutta nyt kun ei tuule on ihan siedettävää. Pakkasta on ollut aamuisin -10 ja lunta aika paljon meikäläisittäin, ja nyt kun pakkasta on ollut useamman päivän, ei lumikaan ole läpimärkää sohjoa.

Hevosten kanssa tämä on toki vähän hankalaa, meillä ei luonnollisesti ole hevosilla sellaisia kenkiä joihin saisi hokkeja joten kengällisten kanssa saa olla aika tarkkana. Antero mennä lompsii ihan tyytyväisenä, sillä ei toki kenkiä vielä ole.

Muuten Antero on ottanut kevyemmin. Ollaan vähän juoksutettu ja irtohypätty. Lähden huomenna Suomeen ja Anterolle tulee kolme viikkoa ihan täys laidunlomailua, aloitellaan sitten taas pikkuhiljaa ja kun kunto on vähän kohonnut ja ehkä myös kenttä ratsastuskunnossa, jatkuu ratsutreenikin vähän tavoitteellisemmin.

Consens on varsin hyvällä mallilla, yleensä se on kylmään vuodenaikaan aika jäykkä ja vähän hankala mutta nyt se on ollut ihan tyytyväinen. Erään kaverin tytär on alkanut myös ratsastamaan sillä joten joutuu hommiin hiukan säännöllisemmin, mikä ei varmasti ole haitaksi sekään.

Nuoriso-osastolla on ollut hiljaisempaa, yksi lähti muualle jatkokoulutukseen ja myyntiin ja pari ihan vihreää on tullut tilalle. Yksi pitkällä sairaslomalla ollut tuli eilen ja aloittelee nyt ihan hissukseen taas hommia. Kevään huutokauppoihin meillä on useampia ehdokkaita, saa nähdä otetaanko kaikki ja kuka mihinkin.

Tänä yönä syntyi ensimmäinen varsakin. Pikkuisen yllättäen, meillä on siis hälytysjärjestelmä niin että joku on aina paikalla auttamassa, mutta tähän tammaan hälytintä ei jostain syystä oltu vielä asennettu. Kyseessä oli Consensin sisarpuoli samasta emästä, anopin kasvatti ja sen toinen varsa. Joka tapauksessa tamma oli ilmeisesti varsonut jaloitteluaitauksessa niin että varsa oli kierähtänyt aidan alta tarhan ulkopuolelle... Eihän se sieltä toki mitenkään pois pääse, mutta pystyyn oli kuitenkin päässyt ihan omin avuin. Voin sanoa että olin kyllä kerralla hereillä, kun aamukuudelta menin koiria pissattamaan ja takapihalla seisoi hyvin eksyneen näköinen pikkuvarsa. :D Varsa oli ihan kunnossa ja hyvin terhakka, luulisi kasvavan kestävä hevonen kun elämänsä on aloittanut -12 asteen pakkasessa ypöyksin. On meillä ennenkin käynyt virhearvioita niin että tammat ovat synnyttäneet yksin, mutta tähän asti ne ovat olleet laidunkaudella vähän kesäisemmissä olosuhteissa. Äiti ja lapsi joka tapauksessa toipuivat alkuhämmennyksestä nopeasti ja muuttivat sitten jälkikäteen varsomiskarsinaan.

2016

Siinähän ehti sitten vuosikin vaihtua... Itselläni oli vähän työkiireitä (tai lähinnä harrastus se on, käännän välillä tekstejä kun tulee kivoja tarjouksia, tämä oli vähän työläämpi kuin alun perin ajattelin) joten en ehtinyt blogia miettiä ollenkaan. Toisaalta en samasta syystä ehtinyt hevostenkaan kanssa niin touhuta. Siihen on tosin toinenkin syy, nimittäin maneesiin tuli vihdoin, muutaman vuoden odottelun jälkeen uusi pohja. :) Sen takia maneesi oli vajaan pari viikkoa pois käytöstä mikä hieman hankaloittaa tekemisiä, meillä kun ei voi tällä hetkellä ratsastaa missään muualla ja nuo miehet sitten juoksuttivat aamusta iltaan nuoria hevosiaan niin ettei sinnekään oikein mihinkään väliin sopinut. Mutta nyt on kyllä maneesissa erinomaiset olosuhteet. Itse ratsastan tosin mieluiten ulkona mutta kuitenkin vain silloin kun pohja on siellä sellainen että siitä selviää hengissä. Sääoloista riippuen maaliskuussakin on joskus voinut ihan hyvin ratsastaa nurmikentällä, toivotaan parasta.

Messut sujui ihan leppoisasti, ei ollut niin paljon hommia kuin viimeksi ja oli mukavaa seuraakin. Koiranäyttelyn jätin väliin koska onnistuin kuitenkin jotenkin sieltä saamaan flunssan ja olisi pitänyt aamuneljältä lähteä ajamaan, ei jotenkin yksi mahdollinen ruusuke tuntunut sitten niin tärkeältä.

Joulu sujui ihan rauhallisesti ja olin ollut oikein kiltistikin kai. Joulupäivänä ratsastin Anterolla ensimmäistä kertaa uudella maneesinpohjalla.

Kuvassa nyt tosin ei maneesi näy kuin ulkopuolelta. Muuten ollaan edetty Anteron kanssa ihan rauhallisesti, joulupäivän jälkeen seuraavan kerran ratsastin tänään, välissä ollaan juoksutettu pari kertaa. Ei siis kannata odottaa mitään huikeaa edistymistä koska ihan tarkoituksella en joka päivä siellä selässä keiku. Eipä meillä ole mihinkään kiirettä ja olen tutustunut niin moneen hevoseen jolta on heti nuorena selkä rikottu luultavasti liiallisella ratsastamisella (vaikka eihän sitä syytä jälkikäteen kukaan varmaksi voi sanoa) että sekin vähän jarruttaa. Koitetaan nyt vähän hankkia selkään lihaksia ennen kuin enemmän ratsastetaan, nyt meidän ratsastukset on vain lyhyitä pyrähydyksiä joissa palautetaan mieleen miten homma hoitui. Antero on tosin jälleen oppinut kaikki hommat hyvin nopeasti joten ihan mukavasti se treenimäärään nähden silti menee.

Lapsetkin saivat joulukorttikuvaan poseerata ponin kanssa.

Reilun parin viikon päästä lähdenkin Suomeen vähän lomailemaan ja koiraa treenaamaan, Antero ja varmaan Consenskin saavat kolmisen viikkoa ihan kokonaan lepoa ja pitää sitten katsella millaiset säät on tulossa, voi olla että Antero voi sitten lomailla enemmänkin siihen saakka että ulkona ratsastaminen sujuu.

Uudenvuodenyö tai oikeastaan pari päivää sitä ennen ja sen jälkeen on aina vähän jänniä aikoja, hevosia ei oikein voi pitää ulkona kuin ihan tuossa pihassa koska aina löytyy vatipäitä jotka heittelevät niitä raketeilla. Aattona meillä on aina melkoinen meteli koska koko naapurusto ampuu vissiin vuoden palkkansa tuossa tallin takana. Antero oli ylläri ylläri melkein ainoa hevonen jota ei pelottanut. Sitä vain hämmästytti sen molempien karsinanaapurien riehuminen. Consenskaan ei jostain syystä raketteja niin pelkää, kyllä sillä taas oli maha löysällä mutta muuten se on jo palautunut omaksi itsekseen. Joihinkin asioihin kun se reagoi aika voimakkaasti, ensimmäisen kilpailunsa jälkeen sai ähkyn joka piti leikata kahteen kertaan ja myöskin jokasyksyisen kyläjuhlan ja siihen liittyvän kulkueen (ihmisiä ja torvensoittoa, ei nyt mitään kaamean järisyttävää) aikana se pitää teljetä vahvojen ovien taakse ja seuraavaan kahteen viikkoon ei tarvitse kuvitella ratsastavansa koska se räjähtää taivaan tuuliin jos näkee varpusen. Vähän erikoinen luonne hänkin jossain tapauksissa.

Tänään satoi sitten ihan luntakin, toivottavasti sitä ei kovin kauaa olisi... En ole oikein talven ystävä ja lumi täällä meidän oloissa on erityisen ärsyttävää. Viime talvena ei tullut kertaakaan. Suomessa lumi on vielä ihan ok mutta täällä kun se on vain irtonaisena maan päällä niin se on kovin liukasta ja kastelee kaikki paikat, eikä meillä tietenkään ole hevosilla mitään hokkeja niin sellaisten tarhaaminen joilla on kengät on hieman hankalaa. Koirat kyllä tykkäsi mutta edes meidän lapset ei niin lumesta jaksa innostua.

Joulukuu

Sellainen näköjään taas menossa. Kohta onkin taas yksi vuosi paketissa.

En ole mikään joulunlaittaja. Tykkään kyllä joulusta ja etenkin siitä että on pari päivää rauhaa (hevosten kanssa toki normaalit hommat, mutta ei koulua, päiväkotia, harrastuksia, kaverisynttäreitä, treenejä, asiakkaita) mutta en harrasta mitään jouluvalmisteluja. Jonain vuosina repäisen ja ripustan pari joulukoristetta asuntoon. Lahjojen suunnittelu ja antaminen on ihan mukavaa, mutta niiden käytännössä metsästäminen ei niinkään... Yleensä olen ostanut lapsille jotkut krääsäkalenterit mutta nyt olen kai jotenkin keski-ikäistynyt kun näpertelin ihan itse.

 

 

Tosin tässähän on vasta ensimmäinen viikko, koko satsi ei olisi mahtunut mihinkään...Joka muksulle on siis oma pussukkansa.

 

 

Sunnuntaina vietetään nikolausta ja havahduin jälleen hiukan liian myöhään siihen, että silloinkin pitää olla lahjoja. Toivotaan että ehtivät ajoissa paikalle, nimim. nettishoppailuaddikti. Itsehän tosin en ole sunnuntaina kotona vaan koko päivän koiranäyttelyssä.

 

 

Muuten täällä ei joulunvietto kai kauheasti eroa suomalaisesta. En oikein tiedä, koska Suomessa olen viettänyt joulua vain kahdestaan äitini kanssa eikä siinä nyt kovin ihmeellisiä riittejä ollut. Itselleni tervetullut ero on se, ettei täällä ole mitään erityisiä jouluruokia eikä syöminen ylipäätään ole se ykkösteema, itse kun olen vähän rajoittunut kaikkien erikoisempien ruokien suhteen ja lihaa en syö ollenkaan. Itselleni mieluisin joulunajan nautintoaine on ehdottomasti Glühwein... Mutta sekin mieluusti joulumarkkinoilla, ei se kotona maistu samalta. Markkinoilla en nykyään enää niin käy, nuorempana niille oli pakko päästä joka viikonloppu ja mahdollisimman isoille. Viime vuosina olen käynyt yleensä vain oman kylän joulumarkkinoilla, ne ovat vain yhtenä päivänä ja siellä tapaa kaikki tutut ja noh, se Glühwein... Tänä vuonna jäi väliin, olivat viime sunnuntaina mutta silloin oli niin ikävä vesisade ja jäätävän kylmä tuuli että eipä innostanut. Tarkoituksena olisi poiketa lauantaina Cellen valtionsiittolan joulumarkkinoilla.

 

Huominen ja perjantai menevätkin sitten Pferd&Jagd-messuilla, jossa tarkoitus tosin on vain tienata rahaa, ei käyttää sitä... En nimittäin tarvitse oikeastaan mitään ja kaikenlaista tarpeetonta on tullut jo osteltua erilaisista tarjouksista. Messushoppailu ei muutenkaan ole varsinaisesti suosikkihommaani. Sunnuntai menee siellä koiranäyttelyssä ja keskiviikolle on vielä suunnitelmissa Cesar Millan-show. Se ei varsinaisesti ole alun perin ollut suunnitelmissa ja paikatkin on jo loppuunmyyty, mutta joku miehen tuttu oli hankkinut liput eikä pääsekään menemään, joten ei tätä tilaisuutta oikein viitsi jättää käyttämättä. Ja tiedän toki, että Millanin vastustaminen on nyt muotia mutta en ole menossa sinne koirankoulutusvinkkejä hakemaan vaan ihan vain mielenkiinnosta.

 

Anterolle kuuluu hyvää, luulisin. Ainakin se vaikuttaa aina olevan ihan tyytyväinen elämäänsä. Olen nyt itse siirtynyt selkään ja ihan hyvin on sujunut.

 

 

 

Kunto sillä on toki vielä varsin olematon joten ei hölkätä kuin muutama kierros kerralla ja pitää muistaa pitää tarpeeksi taukoakin. Nyt sillä on loppuviikon ohjelmastani johtuen muutama päivä kokonaan lomaa, ja ensi viikko luultavasti pääasiassa myös, koska nyt näyttää vahvasti siltä, että useamman vuoden ajan kuumeisesti odotettu uusi maneesin pohja toteutuu. 

Talli täynnä

ja hommia riittää sen mukaisesti. Viime viikon myrskyjen takia kaikki sisälle tulevat hevoset eli siitostammat ja työstettävät nuoret tulivat talliin. Kasvavat nuoret elävät ympäri vuoden joko kokonaan ulkona tai nuoremmat talven pihatossa. Nyt on sitten joka karsina täynnä ja enemmänkin, pari joutilasta ja toipilasta piti lähettää muualle.

Onneksi porukka koostuu tällä kertaa varsin fiksuista ja mukavista nuorista, yhtään täysin tolloa ei ole nyt joukossa. Toki vähemmän käsitellyt ovat vielä vähän ujompia mutta kaikki ovat perusfiksuja. Meillä on useampikin suomalaisomistuksessa oleva hevonen ja niiden kehityksen seuraaminen on toki erityisen mielenkiintoista.

Consens tosiaan sai kevennyksen karvapeitteeseen ja takin päälle

 

 

Ja Antero on vain Antero. Sekin harjoitteli kuluneella viikolla taas ratsun uraansa varten oikein menestyksekkäästi, mutta suurin osa elosta on toki yhä tätä:

 

 

 

Itse repäisin eli kävin viihteellä parin kaverin kanssa, taisipa olla ensimmäinen kerta tänä vuonna... Mutta kannatti, oli oikein mukavaa. Voisihan tuota harkita useamminkin kuin kerran vuodessa.

 

Tänään oli irtohypytyspäivä, koko lauma näitä tämänhetkisiä nuorukaisia esiintyi varsin edukseen, kukin omalla tasollaan. Antero toki myös. Täytyy katsoa onnistuisinko lataamaan hyppypätkän youtubeen ja tänne.

No onkos tullut kesä?

Täällä on vuodenajat nyt jotenkin sekaisin. Marraskuun puoliväli ja ruoho kasvaa, linnut laulaa ja mikä parasta, kärpäset pörrää... Lämmintä on ollut 15-20 astetta ja ihan hikihän tuolla hommissa tulee ilman takkiakin, vaikka vilukissa olenkin.

Hepat ovat kuitenkin kasvattaneet talvikarvaa kalenterin mukaan ja Consens on joka ratsastuksella hionnut aivan läpimäräksi, vaikka nämä meidän treenit nyt ei niiiin rankkoja ole. Tänään oli vihdoin aikaa klipata. Se on inhokkihommaani ylipäätään mutta olen onnistunut välttelemään sitä nyt pari vuotta. Aikoinaan ollessani töissä Stall Equossa mistä kaikki oikeastaan varsinaisesti alkoi (mutta se on taas eri tarina) kehittyi rutiini siinä hommassa, kun ykköshevosia klipattiin parin viikon välein ympäri vuoden, ja ne karvat piti todellakin olla kaikki just eikä melkein samanpituisia... Sen jälkeen olen kannattanut luonnollisuutta tässä asiassa, mutta rajansa luonnollisuudessakin. Consensilla oli nyt, marraskuussa ja kesäkelissä sellainen talviturkki, että siihen puri vasta kolmannet kokeilussa olleet terät.

Antero on nyt aloittanut ratsuhevosen uransa ihan kunnolla, mies on sen kanssa viuhtonut ympäri maneesia ja oikein hienosti ja fiksusti se on mennytkin. Varmaan lähitulevaisuudessa kömmin taas itse kyytiin.

Talvitakkia en saanut hankittua kun ei näillä keleillä ole takkia tarvittu, pitää ehkä messuilla sitten katsoa. Tänään sorruin kuitenkin kun Spooksin verkkokaupassa oli eräs jo aika kauan himoitsemani college ja vielä suosikkivärisenä tarjouksessa... :P En nyt ole aivan varma onko noita vaatteita edes tarkoitettu ihan minun ikäluokalleni mutta ne on vain jotenkin niin minun näköisiä.

Kiireitä

Huh, jäi hevoset ja hevosjutut vähiin viime päivinä. Mies oli aamuvarhaisesta iltamyöhään Verdenissä ja päiväkoti oli kiinni... Lapsi oli sen verran anopin hoivissa että ehdin hoitaa kouluvalmentajan hevosen ja siihen menikin näppärästi pari tuntia päivässä. Totesin että taidan olla aika suurpiirteinen noiden omien kanssa kun ei niitä tule puunattua ja jynssättyä ollenkaan samaan malliin. :D Mutta muut hoidan toki juuri niin kuin on sovittu.

Kouluvalmentajan hevonenhan ei siis suinkaan ole mikään hieno kouluhevonen (hän ei itse ratsasta enää ollenkaan todella pahojen selkäongelmien vuoksi) vaan nuori estehevonen. Pieni ja pyöreä, ja äkillisen intiaanikesän ansiosta poniparka hikoili näiden parin päivän aikana varmaan litratolkulla paksussa turkissaan ja muutaman lisäkilonsa kanssa... Kouluvalmentajalla oli myös kouluhevonen mutta se myytiin juuri edellisessä eliittihuutokaupassa, ja tämän tarkoituksena on joko jatkaa sukua tai ryhtyä kilparatsuksi, ihan selvät sävelet ei siltä osin vielä ole.

Häntä kutsutaan tuttavallisesti vain Punkeroksi.

 

 

 

Antero ja Consens ovat siis taas kerran vain lepäilleet laitumella. Anteron osalta sillä ei ole oikeastaan väliä koska itsellä ei ole mitään kiirettä sen kanssa ja se on niin fiksu että oppii kaiken kerrasta, joten turha sen kanssa on joka päivä hinkata. Mutta Consens on kohta jo 11 ja vammahistoriansa sekä kokonsa vuoksi vähän jäykkä ja säännöllistä työtä tarvitseva. Mutta nyt tilanne toivottavasti hiukan helpottaa kun lähiaikoina ei ole Verdenin reissuja luvassa. Tosin tammikuussa lähden Suomessa käymään ja silloin tulee taas totaalistoppi. Meidän kesälomareissun aikana Consensia kävi ratsastamassa miehen kummisedän tytär, mutta en nyt päässyt aivan kärryille oliko se hänelle mieluinen homma vai ei. Eipä kai siinä mitään menetä jos kysyn haluaisiko hän talvellakin ratsastaa. Tyttö (tai nuori nainen hän jo taitaa olla) on oikein taitava ratsastaja, mutta Consens ei ehkä vieraalla ihmisellä aina esitä aivan parhaita puoliaan.

 

 

 

Eilen oli vihdoin se huutokauppa, meillä ei ollut omia hevosia siellä nyt ollenkaan joten en niin tarkkaan seurannut, mutta ihan hyvin se ymmärtääkseni sujui. Tänään olin kello kuudesta iltaseitsemään koirakisoissa (rallytoko), oma seura järjesti kilpailut joten auttelin erinäisissä asioissa. Sää onneksi suosi, aurinko paistoi ja lämmintä on nyt pari päivää ollut lähemmäs kaksikymmentä astetta joten ihan mukava ja leppoisa päivä oli. Starttasin itsekin, Quincyn kanssa ensimmäisen kerran voittajaluokassa ja sijoituimme neljänsiksi.

 

 

 

Lapinkoirani on koulutuksen osalta vielä hieman vaiheessa, senkin olin ilmoittanut mutta juoksut tulivat aika sopivasti niin että piti perua. Luulisin että suoritan debyyttiesiintymisen sen kanssa mieluummin muualla kuin kaikkien tuttujen nenän edessä... :P Saga kyllä kilpaili Suomessa kesälomalla mutta siellä radat ovat hieman helpompia (meille) eikä se kyllä aina kovin erinomaiesti sujunut. Sagan vahvuutena on kauniina oleminen joten tasapuolisuuden nimissä siitäkin kuva:

 

 

 

Huomenna onkin maanantai eli suuri sontasirkus. :D Olemme nyt putsanneet käsin tehtävät karsinat kerran viikossa, kun niihin menee käytännössä melkein sama aika niin, siihen asti siis siivosin päivittäin ja silloinkin hommaan meni melkein koko aamupäivä mutta joka päivä. Nyt tulee ehkä enemmän hiki mutta aikaa ei mene juuri enempää ja sitten loppuviikon ehtii tehdä muutakin. Meillä on siis olkikuivitus eikä karsinoita tarvitse putsata joka päivä tai edes joka viikko, noita käsin putsattavia vain ei saa enää tyhjäksi jos päästää välin liian pitkäksi.

 

Pakollinen Antero-kuva ja sitten on pakko mennä nukkumaan, olen vissiin liian vanha tällaisiin viikonloppuihin.

 





 

 

Materialismia

Minua ei parhaalla tahdollakaan voi oikein väittää varusteurheilijaksi... En ymmärrä muodista, merkeistä sun muusta vastaavasta yhtään mitään. Enkä varmasti tule esittelemään täällä ratsastusmuodin uusia tuulia. :P Nyt kuitenkin olen puolella silmällä vilkuillut erilaisia ratsastusmuotiliikkeitä, sillä tarvitsisin uuden toppatakin. Siis oikeasti tarvitsisin, minulla on "arkikäytössä" (ai mitä se on? Käytännössä kuljen aina tallivaatteissa) spooksin ihana lämmin toppatakki mutta tallikäytössä ei yhtään kunnon talvitakkia. Yleensä käytän paksua toppaliiviä ja sen päällä takkia, mikä on juuri tämänhetkisessä säässä kyllä näppärä mutta näytän raskaana olevalta muumilta. Sikäli kun täällä nyt yleensä kukaan kiinnittäisi huomiota siihen miltä joku näyttää. Mutta olisi kyllä kiva ottaa se oikeasti lämmin takki tallikäyttöön, sitten pitäisi vain hankkia uusi ei-talliin eli kerran vuodessa käytettäväksi.

Olen selannut kaikki mieleen tulleet liikkeet ja merkit mutta en vain löydä mitään muuta merkkiä jolla olisi edes yksi sellainen takki jonka haluaisin. En tykkää tunnustautua merkkiuskolliseksi mutta ikävä kyllä se Spooks on ainoa joka kolahtaa. Kai sitä on vain käytävä ostoksilla jossain vaiheessa... Itse asiassa kävin muutama viikko sitten Hund und Pferd-messuilla Dortmundissa, siellä on messujen lisäksi kaksi kansainvälistä koiranäyttelyä joihin koirani osallistui, mutta messupuolella oli niin järkyttävän paljon väkeä, ettei siellä oikeasti pystynyt mitään ostamaan. Ihan näppituntumalla ostin tarjouksessa olleet ratsastushousut jotka osoittautuivatkin yllättävän hyviksi ja vähintäänkin tarjoushintansa väärtiksi. Mitään muuta ei voinut sitten ajatellakaan. Joulukuun alussa olen mahdollisesti menossa jälleen kaverin ständille töihin Pferd und Jagd-messuille, vielä ei ollut varmaa tarvitsevatko työvoimaa. Jos ei, en varmaan jaksa siihen tungokseen lähteä koska yleensä siellä on porukkaa ollut vielä astetta enemmän... Siellä on tosin hieno iltashow jota voisin mennä katsomaan jos lapsenvahti järjestyy.

Tänään oli ihana ilma mutta aamulla toooosi kylmä. Aamu vähän venähti siinä synttärihulinoissa ja totesin, että kouluvalmentajan hevosen viimeisen päälle puunaamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään touhuun menee yllättävän paljon aikaa... Meidän omat hevoset kun tuntuvat olevan aika vaatimattomia hoitotoimenpiteiden suhteen. :D Consensilla ehdin jopa vähän ratsastamaan.