Olen vähän lueskellut ulkosuomalaisten blogeja tässä ja ajattelin että tähänkin voisi kirjoittaa vähän yleisemmin kun minulla kuitenkin on, noh, vahvoja mielipiteitä monesta muustakin asiasta. :P Jos tämä sitten pysyisi paremmin hereillä. Lupaan että en kirjoita sisustuksesta, muodista enkä postaa kuvia ruoka-annoksista, tämä luultavasti ilahduttaa kaikkia jotka ovat käyneet meillä tai tutustuneet pukeutumistyyliini. Mutta ehkä välillä muutakin kuin hevosjuttuja, lähinnä yleisesti Saksassa elämisestä ja lasten jutuista.
Hevosiahan tämä meidän arki käytännössä on, mutta nuo omat hevoset on taas vai yhä tauolla, enkä kovin tarkkaan viitsi muiden hevosista kirjoittaa ettei tule mitään väärinkäsityksiä.
Aloitetaan Anterosta, sen osalta tässä blogitauon aikana ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, tai siis ei mitään, se kun on ollut käytännössä koko ajan sairauslomalla. Nyt se on laitumella, tuossa ihan kesällä meillä oli niin hirveät tulvat että oli pakko pitää tallissa. Ei oikein tiedetä mikä Anteroa vaivaa, se alkoi siitä kun se rupesi muistaakseni aika tarkkaan vuosi sitten ontumaan. Silloin löytyi kavionivelestä tulehdus joka piikitettiin mutta etujaloissa oli kaikenlaista muutakin "juttua". Ei mitään tiettyä vikaa mutta useampia muutoksia jotka on oletettavasti "onnettomuus" peräisiä. Eihän sille nyt mitään tiettyä onnettomuutta ole käynyt mutta mitä lie laitumella rymynnyt. No tulehdus parani ja ontuminenkin oikeastaan loppui mutta silti se ei vain oikein ollut oma itsensä. Liian kiltti ja vaisu, Antero kun terveenä ollessaan oli aika rymyeetu ja esim. juoksuttaessa meni aluksi aina pelkkää rodeopukkiloikkaa. Jossain vaiheessa se alkoi kieltäytymään yhteistyöstä, peruuttamaan ja hyppimään pystyyn ratsastaessa. Nämä ammattilaiset kuten ehkä itsekin jonkun muun hevosen kohdalla olisin tehnyt sanoivat että se vain kokeilee rajojaan, mutta en mitenkään suostunut uskomaan että normaalisti niin innokkaasti eteenpäin liikkuva hevonen kokeilisi rajojaan peruuttamalla. Sen jälkeen on käynyt fysioterapeuttia, kiropraktikkoa, osteopaattia ja röntgenkuvia on otettu edestä, takaa, ylhäältä ja alhaalta... On myös poissuljettu ainakin borrelioosi ja kaviokuume. Niskanikamasta löytyi "kieleke" jonka yksi ell sanoi painavan niskasiteeseen ja aiheuttavan kipua, mutta kolme muuta eläinlääkäriä sanoivat vastaavan löytyvän usealta hevoselta eikä se aiheuta ongelmia. Jossain vaiheessa se alkoi taas ontumaan kaarteissa joskin lievemmin kuin vuosi sitten, nyt on taas kuvattu kaksi kertaa eikä oikeastaan löytynyt mitään erikoista, vuohisnivelestä jotain lievää "ärtymistä" joka voi selittää sen ontumisen mutta se oli niin vähäistä että ell käski kokeilla ensin jos se menisi kengittämällä ohi (tämä alkoi kun kengät otettiin pois tai oikeastaan ne tippuivat eikä kengittäjä ikinä tullut paikalle silloin kun piti, ja sitten kun tuli oli minulle sovittu leikkausaika jolloin Anteron piti joka tapauksessa mennä laitumelle, niin ei sitten laitettu viikoksi kenkiä. No sitten kun sieltä laitumelta pitikin tulla sisälle tulvien takia ei yhä saatu kengittäjää paikalle ja kun Antero seisoi päivät hiekkatarhassa niin kaviot kului niin lyhyeksi että niihin ei nyt saa kenkiä. :P Nyt he ovat sitten niin kauan kun säät sallii laitumella kasvattamassa kavioita). Eli tätä nyt kokeillaan sitten jossain vaiheessa kun se tulee sisälle, sitten alkaa olla ideat vähän loppu.
Consi on kyllä terve ja hyvinvoiva mutta itse olin tosiaan muutama viikko sitten uudelleen selkäleikkauksessa enkä voinut ratsastaa, sillä oli tosin onneksi apuratsastaja koko ajan. Kaverin tyttö joka lähtee kuitenkin nyt opiskelemaan. Itse pystyisin kyllä jonkin verran "ratsastamaan" tai ainakin matkustelemaan kyydissä mutta ei siinä oikein mitään ideaa ole. Pitää odottaa ja jumpata ahkeraan jos tämä selkä tästä vielä paranisi. Se oli tuossa välillä siis metallitukien kanssa oikein hyvä vaikka tietenkin jäykkä, mutta ratsastaminen onnistui oikein hyvin, mutta ne on nyt otettu pois ja tuntuu ettei ainakaan tällä hetkellä ratsastus ole ihan paras kuntoutusmuoto. Nyt kun kuitenkin on vielä kesää jäljellä (tai ei se oikein ehtinyt tänä vuonna tulla ollenkaan) niin pojat saavat olla laitumella, eipä tässä ole kenelläkään mitään kiirettä.
Muutenkaan tässä ajassa ei ole kovin kummoisia mullistuksia tapahtunut, eli sikäli tällainen kerran vuodessa-postaustahti on ehkä ihan riittävä. Tämä oli ensimmäinen kesä kun emme käyneet Suomessa lomalla koska kesken lasten koululoman oli The Juhlat eli mieheni veljen häät, joita kyllä sitten juhlittiinkin isosti ja antaumuksella.
Jossain siinä häähumun keskellä juhlittiin vielä Julianin eli meidän keskimmäisen pojan 10-vuotissyntymäpäivää.
Pakko tunnustaa että kaverisynttärit eivät ole aivan suosikkiajanviettotapani, mutta tällä kertaa oli oikein mukavaa, otettiin kaverit ja eväät (ei tarvinnut edes kakkua väsätä) kyytiin ja ajettiin kiipeilypuistoon joka on järven rannalla niin että jälkeenpäin muksut kävivät vielä uimassa.
Nyt on sitten arki taas alkanut eli isommat pojat ovat koulussa, kumpikin omassaan niin että kyydityksiin, vanhempainiltoihin sun muihin menee myös mukavasti aikaa, ja nuorin päiväkodissa. Aamupäivät pyörin tallissa ja iltapäivät sitten menee lasten harrastuksissa, koirien kanssa käyn treenaamassa kerran viikossa. Nyt on treenitkin olleet kesätauolla kun ohjaaja oli lomalla Ruotsissa, he pääsivät tänä kesänä lähemmäs Suomea kuin me. :D
Lisää uudesta innostuksestani ja näin ollen Anteron mahdollisista tulevaisuudensuunnitelmista jatkossa, kai näiden juttujen pituudellekin on joku yläraja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti